Moltonmies pääsi käymään rakkaassa etelänaapureissa, eli Eestissä ja Virossa. Musta sielu meni innosta soikeena tsekkaamaan
äänitaidenäyttelyä Kumuun eli Viron Taidemuseoon. Mutta joo, vähän tyypillisesti muutoin niin avoin moltonmieli joutui snadisti pettymään ääneen kun pyörittivät progebändien videoita vuodelta 1981 ja jotkut rokkifestarikin oli videon kanssa läskittämässä ohjelmistoa. Arvo Pärtin levykansikin oli lasivitriinissä, aika ohkasta on äänitaide Virossa ja Eestissä näemmä.
Moltonmies huomasi diggailevansa ääniveistoksia, installaatiota missä oli tilallinen ja esinelähtöinen näkemys yhdistettynä ajateltuun ääneen. Kannatti kuitenkin käydä tai oikeastaan aina kannattaa.
Muutenkin musta sielu meinas tummua entisestään kun yksi installaatioista ei ollut päällä. Ilmoitin puutteen ja 20 minuutin venailun rupesin taas venytteleen lain ja kansalaisoikeuden rajoja laittamalla ihan itse teoksen päälle. Vähän sieppas mutta olin taas niin kapinallinen.
