lauantai 27. lokakuuta 2012

Doctor ei ole sama kuin lääkäri (suom.huom.)

Sinänsä sivistyneeltä Moltonmieheltä puuttuu jokseenkin täysin krittinen suhtautuminen elokuviin joissa on joko sukellusvene tai edes yksi avaruusalus. Niissä on sitä jotain joka koskettaa Moltonmiehen palosuojattua kuosia, ne puhuttelee, niiden tarinat vievät mukanaan. Melkein saman statuksen saa merirosvoleffat koska merirosvoalukset muistuttaa etäisesti avaruusaluksia, liukuessan pläkässä äänettömästi meren äärettömyydessä.

John Carpenterin Dark Star on eräs lajityypin hupaisimmista suosikkeista. Työ on Carpenterin ensimmäisiä ja jotain jostain kertoo se että leffan budjetti ei ollut nolla dollaria vaan budjettia ei ollut ollenkaan. Tämä ei estänyt leffan erittäin kekseliäitä ratkaisuja toteutumasta ja Dark Star on edelleen merkittävä edelläkävijä mustan huumorin sci-fi klassikoissa. Hipit avaruudessa tuhoavat epästabiileja avaruudenkappaleita atomipommeilla ja aluksella tapahtuneessa onnettomuudessa tuhoutui koko vessapaperivarasto. Sääli ettei Carpenter palannut enää tähän lajityyppiin kuin ehkä osittain mutta Dan O'Bannon sen sijaan teki erittäin merkittävän uran eräänlaisena yleismiehenä elokuvien parissa. Rauha hänen sielulleen.

O'Bannonin nimeen törmäsin jälleen tänään Ridley Scottin Prometheus elokuvassa. Lopputeksteissä kredittejä jaettiin tälle Alien leffan käsikirjoittajalle. Hienoa! ja piiri pyörii.

Tulella on merkitys niin Prometheuksessa kuin Scottin aiemmassa Alien leffassa. Prometehus antoi myytin mukaan tulen ihmiselle lahjaksi ja Alienissä Griegin pahikset tottelevat ainoastaan tulta.

Dark Star leffa on kokonaisuuudessaan nähtävissä tässä:





pelle?

moltonmies ei ole ehtinyt päivittää tätä todella kiinnostavaa blogiaan puoleen vuoteen mutta nyt se alkaa taas.


lauantai 19. toukokuuta 2012

Ransseenin Pete

Aluksi. Moltonmies ei varsinaisesti kokenut taideväristyksiä mutta silti piti Kansallisteatterin Tumman Veden Päällä-esityksestä. Olisikos kuitenkin ärsytyskynnys ollut liian matala miehellämme kun ainainen "skarppi hukassa" rassas biologista silmää eniten teknisten silmien touhuissa. Muuten esitys ja varsinkin sen muoto ylsi tasolle jota harvoin on nähty moltonmiehen serkkuverhojen rajaamilla esiintymislavoillamme.

Moltonmies palaa muistoissaan Mr Vertigo ja Fuerza Bruta esityksiin joista moltonmies sai taideväristyksiä niin että palosuoja-aine vaan pöllysi. Molemmissa tilaa käytettiin katsomiskonventioista poiketen sumeilematta uutta teatterikerronnan peltoa kasketen. Molemmat olisivat jääneet kokemuksena keskinkertaisiksi tai vaan peruslaadukkaiksi ilman tätä tilan käyttöä. Tumman Veden Päällä olisi tarvinnut myös jotain tällaista.

Isompi tila, siis vaikkapa halli, elokuvastudio, olisivat tehneet teokselle hyvää. Nyt teos oli ahdettu Kansallisteatterin Pienelle Näyttämölle kuin 50-luvun koulunäyttämölle. Kaikki moltonkunnia Kaija ja Heikki Sirenille mutta pystyykö heidän tilansa vastaamaan enää näihin nykyteatterin esitystarpeisiin. Teatteri muuttuu, muuttuuko tilat ja onko arkkitehtuuri ikuista? Ainakin molton on.

Ransseenin Peten tarina oli omakohtainen, koskettava kertomus repalaisesta uusioperheestä Keminmaalla 70-luvulla. Juopon ja paranoidisen väkivaltaisen poliisi-isän sekä sankarillisen äidin elämä lasten kanssa oli ahdistavaa ja paikoitellen vähän rasittavaa omakohtaista tilitystä joka ajoi tarinaa kohti ennalta arvattavaa loppua. Mummo ja pappa saivat moltonmiehen erikoismaininnan.




















perjantai 20. huhtikuuta 2012

Taidekärpänen

Moltonmies perustaa kuvataidekäsityksensä aikas pitkälle oheiseen kuvaan. Kärpästen listiminen on niiku performancena lähellä moltonmiestä  ja muita velourisukulaisiaan. Liimanäppipaperinaapureista ei ole koskaan ollut niin väliä, se on jotenkin epäilyttävän jymäyttävä metsästystapa.

Musakärpäsissä moltonmies luottaa Organin näkemykseen.




Kivulias kakku

Esitystaide on nykyään sitä mikä vissiin aikoinaan kulki performancen nimellä. Uudet ajat tarvitsee uudet nimet. Yhtäkaikki, moltonmies on aina diggaillut tätä lajia suurelti. Näissä esitysmuoto leijuu hienosti teatterin ja kuvataiteen välimaastossa. Tässä teoksessa kuuluisa svenks humör yhdistyy ympärileikkauksen traagiseen traditioon ja afroruotsalainen yhteisö pillastui.

Taiteilija on Makode Linde ja tämä tapahtui Tukholman modernin taiteen museossa. Kuvassa Ruotsin kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljeroth syöttää leikatun kakkuklitoriksen potilaalle. Lisää...



keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Valaistus vaarantaa terveyden

Tällä valogurulla menee nyt luxit, häikäisy, taide ja muoti iloisesti yleistämällä sekaisin ultravioletti- ja lasersäteilyn kanssa.

Moltonmies ei ole kylläkään erityisen migreeniherkkä, paremminkin näyttämövalaistuksen tekijöiden tyylitajua vois välistä kritisoida.  Moltonmieskään ei saa erityisiä kiksejä lampuista mitkä tuijaa suoraan silmiin eikä siitä että niitä vätkytetään aivottomasti. Jos jotain tällaista tehdään niin sille pitää olla saatans hyvä syy. Esimerkiksi maailman loppu.

 Yleisötilaisuuksien valoja tehdään niin monella tasolla että tämän tyyppinen yleistäminen on moltonmiehen sielua lähellä olevan laadukkaan taiteen aliarvioimista ja vain osoitus kirjoittajan yleisestä suhtautumisesta taiteen arvoon.

btw. Hammaslääkärit ei sitten suojaudu sinivaloa vaan UV-valoa vastaan ja Laserin asianmukaista käyttöä valvoo STUK.

Gurun juttu


The PA

Edelleen Moltonmies on vakuuttunut että näistä Grateful Dead:n stereoista lähtee hyvä saundi. Koskaan en ole kuullut, enkä koskaan tule varmaan kuulemaankaan kysyisestä kasasta Donald Fagenin "International Geophysical Year" biisiä mutta se ei ole ennenkään estänyt hehkuttamasta tätä kuvaa. Toinen, mikä saisi Moltonmiehen sielun värähtämään olisi se kun MS:n vanha tiilisetti poltettais juhannuksena kokkona ja soiteltais Sibeliuksen Finlandiaa niin kauan kun kelat pysyy tarpeeksi viileinä.

Moltonmies on sielultaan mustaa verhoa.


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Clownshoe



Täh? Moltonmiehen mielestä hyvin hommassaan pärjäillyt Cirkon toiminnanjohtaja Tomi Purovaara on saanut Clownshoesta persuuksiilleen ja lämminväriset arabialaisetkin vaihdettiin leppoisiin ruuniin. Olisko niin että soihtujonkkaajat olisivat sittenkin ottaneet väärästä päästä kiinni avustussoihtuja ja nyt täytyy sitten panna heftaa näppeihin. Pelastakaa Dumbo palavasta talosta!

Hesarin juttu




perjantai 13. huhtikuuta 2012

lintsi tekee uuden estradin

Mistä sirkuspelle tulee näyttämölle? Näkeekö lapsi pellen aikuisten takaa? Äänentoistoa ei varmaankaan pelle tarvitse? Milläs vehkeellä lamput pannaan sojottamaan sirkuspelleen?
 Moltonmies odottaa nenä punaisena ensimmäistä tällä kanveesilla järjestettävää esitystä.

edit 20.4.2012:
Huhun mukaan tuo oikealla oleva seinä on lasia. Mukana siis jännät ääniefektit.
Juttu Helsingin Uutisissa